^___^

 Friends Forever ~<3

Opettaja käveli vihaisen näköisenä koulun käytävällä. Arvasin heti että koulun "kovikset" olivat taas tehneet jotain ilkivaltaa. Samalla kun kuuntelin kavereideni keskustelua, kuuntelin myös opettajan raivoamista.
-No jo on se kumma kun pitää sotkea kaikki paikat! Mistä te saitte idean sotkea tusseilla vessan seinät? opettaja vaahtosi.
-Elä nyt ragee sentää, pientä pilaa vain, Jani sanoi naureskellen. Tähän "kovisten" sakkiin kuului Jani, Matti, Olli, Sakke ja pari jotain koulun uutta oppilasta, joiden nimiä en ole vielä saanut selville.
-Vai että pilaa vain? Selittäkää pilanne rehtorille ja jälki-istunnossa tapaamme! opettaja karjui ja asteli käytävää pitkin opettajan huoneeseen. Sara, Minttu ja Jenna kahtoivat minuun hölmistyneenä.
-Ööö, Alex? Maailma kutsuu sinut pois paleetasta "Alexin unelma Jonin tyttöystävänä", Sara sanoi ja napsautti sormiaan silmieni edessä.
-Me tiietään et sää tykkäät siit, mee jutteleen sen kanssa niin teistä vois tullakki pari, Jenna sanoi silmää iskien.
-Woou wou wou! Hidastakaa nyt vähän! Jos ette satu muistamaan, Joni on erään toisen tytön kanssa? Ja hän on muutenkin sillainen pettäjä että huhhuh! Minttu vouhkasi. Noh, tottahan se oli. Joni seurusteli Jennin kanssa, joka oli samalla luokalla kuin minä. Mutta pettämisestä en ole niinkään varma. 
-Mut hei, oottako nähneet Senniä, häntä ei ole näkynyt koko päivänä? Sara kysyi. Kukaan ei ehtinyt vastata kun kellot soivat tunnille. Meillä oli toisiksviimeinen tunti, eli liikuntaa. Menimme pukuhuoneeseen vaihtamaan liikunta vaatteisiin. Sidoin ponnarilla keskipitkät, punaiset hiukseni. Vilkaisin peiliin. Siitä katsoi lyhyt, punahiuksinen, sinisilmäinen tyttö. Siis minä. Olin aika tavallisen näköinen, hiusten väriä lukuun ottamatta.
-Me mennään jo, tuu sitte perässä, Minttu sanoi ja lähti liikunta saliin Saran ja Jennan kanssa. Sidoin nopeasti sisäliikunta kenkäni ja lähdin Saran ja muiden perään. Jenni käveli takaa ja hymyili kieroa hymyä.
-No mitäs Alexsandra? Tympiikö kun Joni ei oo sunkaa vaa mun kaa? Jenni vinoili minulle. Yritin olla huomioimatta häntä, kunnes tuo otti harteistani kiinni.
-Vastaa kun sinulta kysytään! Jenni murahti.
-Piä sinä kakara se turpa kiinni! Karjahdin ja löin nyrkillä Jennin meikattuun naamaan. Verta vuosi vaaleahiuksisen, laihan tytön nenästä. Liikunnan opettaja sattui näkemään kun löin häntä.
-Alexsandra! Nyt heti paikalla rehtorin kansliaan! opettaja sanoi ja osoitti ulko-ovea kohti. Potkaisin nopeasti sisäpelikenkäni pukuhuoneeseen ja lähdin kävelemään sinne, minne käskettiinkin.

Rehtorin kanslian odotus huoneeseen kun pääsin, huomasin että Jonikin oli siellä. Istahdin parin tuolin päähän Jonista, sillä en uskaltanut heti änkeä tuon viereen.
-Katos, katos! Pikku-neitikin pääsee reksin juttusille! Joni naurahti.
-Alex, ei mikään "pikku-neiti". Ja monettako kertaa sinäkin olet täällä? ivahdin tuolle, en pidä siitä että minua sanotaan "pieneksi".
-Elä hitsaa! Oon muute huomannu et oot kattellu meitä päi käytävil, Joni sanoi ja tuli viereeni. Tuo otti minut valtavaan syliinsä ja halasi. Minusta se tuntui hyvältä, koska en ole aikaisemmin saanut minkäänlaista huomiota Jonilta. Juuri kun Joni oli suutelemassa minua, rehtori tuli ovelle.
-Noniin lemmiskeliät, toinen sisään! rehtori sanoi kovalla äänellä. Joni päästi minusta irti ja käveli kansliaan. Istuin nyt yksin odotushuoneessa. Ajattelin vain Jonia. Tuntui siltä, että nyt hän oli minun ja pääsisin Jennille irvailemaan.

Aika kului nopeasti, sillä oli jo kotiin lähdön aika. Aijoin mennä koulun jälkeen Saralle, mutta Joni tuli vastaan.
-Moi kultsi, tuuks meille? Joni sanoi ja otti kädestäni kiinni.
-Aijoin kylläkin mennä Saralle... sanoin hiljaa maata katsoen. Tuo nosti pääni ja suuteli minua. Jenni sattui juuri paikalle.
-Mitä sä mun jätkää täällä pussailet??! Jenni raivosi.
-Painu sinä kakara kuuseen siitä! Joni karjahti Jennille. Tyttö alkoi itkeä ja juoksi pois. Jatkoimme Jonin kanssa suutelua.

*puhelin soi*
-Haloo?
-Moi Alex! Eiks sun ollu tarkotus tulla meille tänään koulun jälkeen?
-Ai, niin joo... Tota... Unohtu...
-Unohtu??! Älä vaan sano et se liittyy jotenkin Joniin??
-No ei mut siis...
-Jos haluut olla sen pettäjän kanssa, niin ihan vapaasti mutta minä en aijo kyllä kaveerata sinun kanssa. Muista, olen varoittanut!
*tuuttuuuttuuuttuuuttuuut*

Seuraavana päivänä koulussa, kävelin käytävää pitkin kaapilleni ja otin seuraavan tunnin kirjat. Näin Jonin biologian luokan oven edessä. Hymyilin hälle, mutta hän ei ilmeisesti huomannut. Odotin koulun loppua, jotta voisin mennä taas juttelemaan Jonin kanssa. Kompastuin ajatuksissani jonkun jalkoihin.
-Hei, varo vähän??! karjahdin hälle. Tuo oli yksi meidän luokalta, joka ei turhia puhele. En ole varmaan koskaan kuullut hänen puhuvan mitään. Hän oli aika lyhyt ja hänellä oli tumman ruskeat hiukset, jotka olivat yleensä hänen silmillään.
-A-anteeksi... tuo sanoi hiljaa, ja siirsi jalkojaan. Pyyhkäisin housujani ja astelin kavereideni luokse.
-Moi Alex, ootko nähny Saraa? Hän ei tullut linkalla, Minttu sanoi.
-Ei ole mitään tietoa, sanoin hälle ja menin luokkaan opettajan perässä.

Koulun loputtua aloin etsiä Jonia. Juoksin koulun taakse, jos hän olisi siellä. Ja siellähän hän olikin, pussailemassa toista tyttöä. Sara oli oikeassa, ei hän ole muuta kuin pettäjä. Juoksin kotiin, omaan huoneeseen ja yritin soittaa Saralle, mutta hän ei vastannut. Kauhistuin todella. Mitä jos hän on tehnyt itselleen jotain, kun en uskonut häntä? Ja olimmehan Saran kanssa parhaat kaverit, 1. luokasta lähtien. Soitin hänen kotipuhelimeen ja sieltä vastasi hänen äitinsä.
-Marget Vännänen puhelimessa.
-Hei, Alex täällä. Voisiko Sara tulla puhelimeen?
-Hän on sairas, eikä pysty tulemaan.
-Okei. Anteeksi kun häiritsin.
-Juu, ei se mitään. Heippa
-Moro
*tuuttuuttuuttuuttuut*
Puin takkini päälle ja lähdin pyörällä polkemaan Saralle päin. Matkaa meiltä heille oli sen 6km, pikkuinen lenkki mutta liikunta on aina hyväksi jos ei harrasta sitä liikaa.

Koputin Saran talon ovelle. Kuulin kun joku asteli aukaisemaan oven.
-Päivää Alexsandra! Sara on huoneessaan tällä hetkellä, voit mennä katsomaan häntä, Saran äiti sanoi hymyillen.
-kiitos rouva Vännänen, sanoin nopeasti ja astelin Saran huoneelle.
-Moro Sara, millainen on olo? kysyin samalla kun työnsin pääni oven raosta Saran huoneeseen.
-Moi... Aika surkea mutta kyllä tästä paranen. Etkö ole sen Jonin kanssa?
-Eeeen, pettäjäksi se paljastui. Anteeksi kun en uskonut sinua, vaikka olitkin oikeassa, sanoin vanhalle kaverilleni ja halasin häntä.
-Saat anteeksi, rakas Alexsandra. Irrotin hetkeksi otteeni Sarasta ja katsoin tuota hymyillen silmiin.
-Lupaan, että ystävyyttämme ei enää mikään jätkä tule sotkemaan! naurahdin Saralle.

Happy End

(Hihii taas tarinaa ^___^ Valitan, en jaksanut kuvailla kaikkea mahdollista mutta toivottavasti pidätte ^__^)