(Tarina tähän väliin...)
Herätyskello soi. Oli aamu ja piti valmistautua kouluun. En olisi millään jaksanut nousta sängystäni, mutta äitini tuli huoneeni ovelle.
-Vieläkö sinä makaat sängyllä? Nyt ylös siitä että kerkiät kouluun! äitini huusi ovelta. Pakko kai se nyt oli nousta ylös, laittaa kamppeet niskaan ja lähteä kouluun suuntaan. Punaruskeat, keskipitkät hiukseni sojottivat joka suuntaan. Nousin hitaasti sängyltä laittamaan valot päälle, jotta näen mitä laitan päälleni. Vilkaisin ulos ikkunasta. Ulkona tihkui lunta, kiva. Ja minun piti kävellä kouluun, matkaa sen 500 metrin verran. Laitoin päälleni perus vaatetukseni; mustat housut, joihin olin kiinnittänyt hakaneuloja, niittejä, kangasmerkkejä ja ketjuja, mustan t-paidan jossa oli pääkallon kuva, jolla oli irokeesi. Laitoin vielä mustan hupparini, jossa takana luki "Me syntiset paskat!". Kampasin hiukseni ja tupeerasin ne pystyyn. Vilkaisin peiliin ja laitoin tosi paksusti mustaa kajaalia silmieni ympärille.
Kävelin rappuset alas keittiöön aamupalalle.
-No hyi, mee piiloon! siskoni Amanda sanoi irvistäen.
-No mutta Manta, onko sinun pakko pitää nuita, nuita... Inhottavia vaatteita ja nuita lävistyksiä? äitini kauhisteli. Äitini ei pitänyt siitä, kun otin salaa nenä-, huuli- ja kulmalävistyksen.
-Älkää valittako, jos haluun näyttää tältä nii miks en sais? karjaisin äidilleni. En jaksa sitä, kun se koko ajan valittaa joka asiasta. Valittaa siitäki ku numerot on ruennu laskemaan. Joten? Eihän se ole sen ongelma, miten mulla numerot menee. "Sun pitäisi rueta numeroita nostamaan, ei ole enää 4kuukauttakaan ennen kuin sinun pitää mennä jo ammattikouluun! Vai menisitkö mieluumin lukioon?" aina sama virsi.
Kello oli jo 7.58 ja 8 alkaa koulu. Vedin nopeasti maiharit jalkaan, nahkatakin päälle ja laukun olalle ja juoksin kouluun. Tuntia oli kulunut jo ainakin 8 minuuttia kun pääsin luokan ovelle. Tunti oli jo alkanut. Laitoin nahkatakkini naulaan ja potkaisin pari kertaa luokan oveen.
-Monesko kerta tällä viikolla kun myöhästyt tunnilta? ruotsin opettaja Tervaperse kysyi ärsyyntyneenä. Sitä sanottiin Tervaperseeksi siksi, koska tuon nimi oli Tellervo Perttilä, Tervaperse. Nimen keksin minä, kukas muukaan? Kaikki meidän luokassa oli hikkejä. Kukaan ei ollut samankaltainen kuin minä, ns "pahis". Halusin mieluummin C luokkaan, mutta pahaksi onnekseni olen A luokalla. C luokassa on justiisa ne parhaimmat tyypit, kuten Matias, Markus ja Tica. Me viisi ollaan koulun ns. "pahimmat gangsterit". En tiedä mistä nimi tullut.
Kellot soi, välitunnin paikka. Menin koulun taakse Matiaksen, Ainon, Markuksen ja Tican luokse. Vilkaisimme että ketään ei näy ja hirveä juoksu metsään päin. Juoksimme jonkin aikaa kunnes näkyi meidän vakituinen "polttopuu". Olimme kaivertaneet puuhun nimikirjaimemme muistiksi että siinä on meidän tupakki paikka.
-Mitä sull o? kysyin Markukselta jolla yleensä ne tupakat on.
-En saanut ku vaa sinistä. Kelpaaks?
-No nyt tähän hätään.
-Tulta?
-Se on kuulkaas naiset ensin ja tosinaiset perässä! Tica sanoi ja repäisi sytkärin kädestäni. Tulosuunnasta kuului askelia. Eräs kasiluokan pätkä tuli siihen ja sytytti kessunsa. Tuo ei huomannut meitä ollenkaan.
-Mitä vittua sä täällä teet, vitun kersa? Matias kysyi tuolta mustahiuksiselta pojalta.
-Ai, täällä olikin väkeä... Haittaako jos poltan nopeesti tässä, en halua jäädä vielä kiinni... poika sanoi ja veti keuhkonsa täyteen savua.
-Jos et meitä paljasta? Tica sanoi ja katsoi tuota syrjivästi.
-Ja mikäs on kersan nimi? kysyin nopeasti tähän väliin. Poika oli aika lyhyt, ainakin päätä lyhyempi mitä minä. Ja itse olin jotain 170cm pitkä. Se näytti emolta.
-Max.. Vaihdoin tässä äskettäin koulua...
-Ei me muuta kysytty ku nimeäs, ei tarvi koko elämän kertaa rueta saneleen, Markus sanoi ja sylkäisi Maxin kengille.
-Vittu kellot soi iha just nopeesti jotain kessun hajun päälle. Tica anna hajuvetes, sanoin Ticalle ja ruiskautin tuon hajuvettä vaatteilleni. Juoksimme nopeasti luokkiimme.
-Jaajaa, missäs sinä olit? Ja miksikäs tupakka haisee? matikan opettaja Mauri "Makkara" Petäjä kysyi. Jälleen nimen minä keksinyt, opettajan mahamakkaroista. Näkyvät ällöttävästi paidan läpi. Matikan tunnilla vieressäni istuu Annika, naapurini. Katson häneltä yleensä kaikki vastaukset, koska en itse jaksa laskea niitä. Odotin innolla koulun loppumista, jotta pääsisin eroon Annikasta. Hän leikkii "parasta ystävääni" koska hän haluaa että menisin eroon tupakasta ja niistä jotka polttavat.
Vihdoin koulu loppui. Kävelin rauhassa kotia kohti, koska ei ollut mitään kiirettä. Huomasin että Max käveli n. 10 metrin päässä minusta. Hölkkäsin tuon luokse.
-Moro, onko kessuu? kysyin hältä, jos vaikka tarjoaisi.
-Joo.. On. Kelpaako punanen?
-Tottakait! Sitä koko päivän halunnut, mutta Matiaksella ei ollut kuin sinistä, sanoin ja sytytin tupakkani. Ah, tämä ihana maku, jota odotin koko päivän.
-Jos saan kysyä, niin mikä sun nimi on? Jäi aikaisemmin kysymättä..
-Manta. Ollaan iha just mu talon kohilla, jäätkö juttu kaveriks siks aikaa et saan tän poltettua?
-Juu, mikä ettei. Ei minulla ole kiire minnekkään.
-Hyvä homma. Toss mun numero nii voit soitella, mull on saldo loppu.
-Ok, kiitos.
-Mitenkäs sinulla nuin kauan kesti? äiti sanoi ovella.
-Ei mikään? Tossa matkan varrella juttelin yhen kaverin kaa.
Potkaisin maiharit jalastani, heitin takkini naulaan ja juoksin vikkelästi huoneeseeni. Vilkaisin nopeasti että vaatekaappiani ei ole tongittu, sillä piilotin askini sinne. Onneksi se oli vielä siellä, joten ei mitään hätää. Sutasin nopeasti läksyt ja menin koneelle, naamakirjaan. Markus oli paikalla, joten aloin juttelemaan sen kanssa.
-Moi Make
-No moi...
-wtp?
-Ei muutaku mutsi sai mut kiinni polttamisessa. Nyt sit sossut perässä.
-Ei vittu et oo tosissas. Kukas sitte hankkii meille kessut jos sää kerta kiinni jäit?
-En tiiä. Teijä pittää kattella uus kessun hankkija.
-...
-Mut mun pittää mennä, sossut ovella -.- Moikka
-Moiks
*Markus ei ole paikalla*
Suljin läppärini ja menin sängylleni. Huoneessa oli kuuma, joten otin hupparin pois. Alkoi kuulumaan "Linkin Park - In The End". Kännykäni siis soi. Jokin vieras numero.
-Haloo?
-Moi Manta.
-Ai, Max. Moi. Wozz up?
-Ei mitään ihmeellistä. Tuli tylsää nii halusin soittaa.
-Ookoo. Onko mahdollista että alat hommaan kessua? Markus jäi kiinni ja se ei voi enää hankkia meille.
-Aa, ymmärrän. Voin kait mää...
-Hyvä homma. Tuutko nyt kessulle?
-Juu voin tulla... Minne päin?
-Kävele vaan meille päin niin vien sut meijä toiselle poltto paikalle.
-Ookkei. Nähdään siellä. Moro
-Juu moi.
*tuutuutuut*
Otin askini vaatekaapista ja juoksin nopeasti ettei äitini huomaisi että lähdin. En jaksa kuunnella niitä samoja sanoja joka kerta, kun lähden ulos. Kävelin tiellä jonkin aikaa, kunnes Max näkyi kävelevän kohti.
-Moroo moroo! huudahdin Maxille. Tuo ei näyttänyt kovin iloiselta, enemmälti masentuneelta. -Mikä problem?
-Ei mikään... Tai.. No.. Oikeastaan kyllä. Tyttö ystäväni asuu edellisessä kunnassani ja nyt hän halusi erota ja sanoi syyksi että liian pitkä väli matka...
-No hei, älä välitä simmosesta. Ja tuo ei oikein ollut mikään syy eroamiselle. Koitahhan jaksaa ja ota kessu, minä tarjoan.
-Kiitti Manta... Max sanoi ja sytytti kessunsa.
-Älä näytä tolta, rupee itteeki masentaan! Kyl sää täältä löydät ittelle paremman muijan.
-Sori... En pysty aatteleen tolla tavalla! Kukaan tyttö ei ole samankaltainen kuin se!
-No eläs nyt rupee räyhään kuitenkaan.
Otin askeleen lähemmäksi ja halasin Maxia. Tiesin että oli rankkaa erota seurustelu kumppanistaan, koettu on. Max itki. Olin hiljaa ja annoin pojan itkeä, jos se helpottaa tuon oloa. Mielestäni mikään ei ole itkemisen arvoista.
Seuraavat 3viikkoa meni ihan normaalisti. Joka päivä myöhästyin, joka 4. päivä istuin jälki-istunnossa ja joka päivä kävin Maxin kanssa tupakalla. Max oli nyt minulle nyt paljon läheisempi, mitä silloin kun tapasin hänet. Oikeastaan... Tykkään hänestä. Voisin kysyä häntä nyt kun kessulle ollaan menossa.
-Mitä nyt? Näytät jotenkin...
Max ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun kun aloin suudella häntä. Tuo ei rimpuillut pois... Vaan suuteli minua. Tavallaan yllätyin, sillä en olisi moista uskonut.
Kävelimme Maxin kanssa yhtä matkaa kouluu, käsikädessä. Kellot soi juuri kun olimme koulun pihalla.
-Mitä ihmettä, Manta! Olet ajoissa! Mitä on tapahtunut, oletko sairas? Lähetänkö sinut samantien terveydenhoitajalle? Tervaperse vouhotti.
-No en kait mää muutaku heräsin aikasemmi... Siinä jokin ongelma? tiuskaisin opettajalle ja menin paikalleni. Piirtelin vihkoon M
♥M useaan kertaan
-Jaajaa, eikait meidän pikku-Manta ole vain rakastunut? Tervaperse ilmoitti isoon ääneen. Istuin nolona paikallani, koska kaikki tiesivät että olen kylmä sydämminen ihminen, joka ei toisista välitä. Välitunnilla menin tavalliseen tapaan Matiaksen ja Tican kanssa tupakalle, Markus ei päässyt koska joutui lastenkotiin siitä kun jäi kiinni polttamisesta.
-Jotenki tylsää ko Markus ei oo jauhamassa paskaa tässä, Tica ilmoitti.
-Katos, sinäkin sen huomasit?! Matias tiuskasi.
-Älä mussuta siinä. Sanoin vain siksi, koska on liian hiljaista!
-Niin? Pitikö sitte pilata tämä ihana hiljaisuus?!
-Pidätkö sää sitte hiljaisuudesta?!
-No ennemmin hiljaista ku kuunnella sun jauhamisias!
-VITTU NYT MOLEMMAT PÄÄT KIINNI, karjaisin isoon ääneen.
-Woooouwou, hei Manta mikäs sulle tuli? Matias kysyi pelästyneenä.
-No ei mikkää, vituttaa vaa tommone et yhet rupee tappeleen, sanoin, pudotin kessun ja lähdin kävelemään koulua kohti. Tica ja Matias tulivat varovasti perässä.
Koulu loppui, viikonloppu alkoi ja menin tavalliseen tapaan Maxin kanssa yhtä matkaa kotiin.
-Mitä sanot jos... Tulisit meillä käymään? Max kysyi
-Et oo tosissas. Sun vanhempas kattoo mua varmasti kieroon.
-Mitä väliä? Niinhän ne kattoo muaki. Siis mun omat vanhemmat.
-No kait mää voin tulla...
-Nyt, heti?
-Juu, kyllähän se passaa.
Kävelimme Maxille päin. Vastaan tuli joku, ajo tyylistä päätellen juoppo, valkoisella pemarilla. Juoppo ajoi melkein meidän päälle, mutta hyppäsimme molemmat ojaan. Max hyppäsi vahingossa päälleni, ei se minua haitannut. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme. Tästä alkoi uusi elämä ihanan ihmisen kanssa.
Happy End
(Anteeks, tästä nyt tuli tämmöinen ihme, en keksinyt kunnolla aihetta ja jos olisin kuvaillut kaikki kohdat tarkemmin, ei tälle tarinalle olisi loppua tullut... Ja loppu muutenki aika vammasesti : D)
